 Vuonna 1959 Devonshiressä, Englannissa neiti Coxin maatiaiskissa synnytti kiharaturkkisen hassunnäköisen pennun. Isä oletettiin olevan kiharakarvainen kulkukissa, joka oli nähty lähistöllä. Neiti Cox piti pennun menninkäismäisestä ulkonäöstä ja kiharasta turkista ja antoi kissalle nimeksi Kirlee. Tästä urospennusta tuli esi-isä ainutlaatuiselle ja upealle rodulle nimeltä devon rex. Tämän päivän Devon on edelleen uskollinen esi-isälleen, isot alhaalle sijoittuneet korvat, menninkäismäinen ulkonäkö suurine silmineen ja leveine poskineen ja lisäksi suurta avointa kiharaa oleva pehmeä turkki. Vartalo on lihaksikas ja takajalat ovat korostuneen pitkät. Rintakehä on leveä ja luo siten hieman länkisäärisen vaikutelman. Devon rex on sopusuhtainen keskikokoinen rotu, naaraat painavat 2-4 kiloa ja urokset 3-5. Vaikka täydellinen näyttelyturkki on tasaisen peittävä ja kihara, vaihtelee turkki paljon eri yksilöiden välillä ja jopa jokaisella yksilöllä sen elämän aikana. Pentu saattaa menettää karvat lähes kokonaan karvanvaihdon yhteydessä. Aikuisena esim. vuodenaika ja lisääntyminen saattavat vaikuttaa turkin laatuun ja paksuuteen. Devonin vartalo saattaa tuntua ihmisen käteen erittäin lämpimältä. Sen ruumiinlämpö ei kuitenkaan ole yhtään sen lämpimämpi kuin muillakaan roduilla vaan tunne johtuu siitä, että devonin turkissa ei ole lainkaan tai hyvin vähän peitin karvaa jonka vuoksi turkki on ohut. Tästä samasta syystä turkki ei säilö lämpöä erityisen hyvin ja devon viihtyykin hyvin lämpimissä paikoissa - löytyen useimmiten pattereiden, television tai tietokoneen näytön päältä tai saunan jälkilämmöistä nautiskelemassa. Kylminä talviöinä devon rex on oiva sängynlämmittäjä joka kömpii auliisti omistajansa kainaloon peiton alle. Devon rexien luonnetta on kuvattu kissan, koiran ja apinan risteytykseksi, devonit ovat aktiivisia, leikkisiä ja vaativat paljon virikkeitä. Ne ovat vahvoja ponnistamaan ja hyppäämään ja harva paikka jääkään tutkimatta seikkailunhaluiselta kissalta. Devonit ovat myös erittäin ihmisläheisiä ja ne kutsuvat itsensä mukaan kaikkiin kodin askareisiin, mieluiten keikkumalla olkapäällä tai makailemalla sylissä, päämääränään päästä mahdollisimman lähelle omistajaansa. Moni devon rex on myös erittäin perso ruualle ja etenkin sille ruualle joka on omistajan lautasella. Moni välipala on saanut neljä jalkaa ja hännän kun omistajan silmä on hetkeksi välttänyt. Devon rexit ovat helppohoitoisia ja turkki ei vaadi yleensä muita toimenpiteitä kuin kädellä silittelyn ja pesun silloin tällöin. Yleinen harhaluulo on, ettei devoneista lähde karvaa, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Devon rex kyllä pudottaa karvaa mutta huomattavasti vähemmän kuin useimmat rodut. Devon ei myöskään ole hypo-allerginen, vaan sietävyys on aina yksilöllistä ja jos perheessä on allergiaa, tulisi asiasta aina kertoa etukäteen. Devon rex on sisäkissa ja sen ulkoilutus on suotavaa vain lämpimillä keleillä valjaissa. Devon rex on sosiaalisuutensa vuoksi parhaimmillaan toisen devonin kanssa. |
